sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2004

"Maamiinat eiv�t ole ongelma Suomessa"

Voiherranjestas! T�m�n p�iv�n Helsingin Sanomissa Elinkeinoel�m�n valtuuskunnan johtaja, entinen Nuorsuomalaisen puolueen puheenjohtaja, Risto E. J. Penttil� kirjoittaa, ett� Suomen perustuslaissa on valuvika ja ett� ulkopolitiikan johto ei ole kunnolla oikeastaan kenenk��n k�siss�. H�n voi olla oikeassakin. Ainakaan itselleni ei ole mitenk��n p�iv�nselv�� kuka t�t� maata oikeastaan hallitsee, etenk��n ulkopolitiikan alueella.

Tartuinpas kuitenkin h�nen kirjoituksessaan mainittuun esimerkkiin:

Toinen ongelma liittyy yleiseen ja erityiseen hyv�n yhdist�miseen eli paljon puhuttuun maamiinakysymykseen. Jalkav�kimiinat ovat globaali ongelma: p��tt�m�sti maastoon sirotellut miinat runtelevat ja tappavat siviilej� viel� vuosia konfliktien loputtua eri puolilla maailmaa, kuten Bosniassa ja Afganistanissa. Maamiinat eiv�t kuitenkaan ole ongelma Suomessa. kaikki Suomen miinat ovat varastoissa, eik� niit� miss��n olosuhteissa tulla ripottelemaan siviiliv�est�n joukkoon. Ne ovat puhtaasti puolustuksellinen ase, jota k�ytett�isiin vain siin� ep�todenn�k�isess� tapauksessa, ett� vihollisarmeija pyrkisi tunkeutumaan rajan yli Suomeen. (korostukset lis�sin min�)

Voi taivas! Joo, tottakai miinat ovat nyt varastoissa, mutta ep�ilem�tt� ne sodan syttyess� sielt� k�ytt��n otettaisiin, muutenhan niist� ei paljon apua olisi.

Jos miinoja ei ripoteltaisi siviiliv�est�n joukkoon, niin mihin niit� sitten kylvett�isiin? Vain ja ainoastaan varuskuntien alueille? Eli pit��k� t�st� p��tell�, ett� kun sota syttyy, Suomen puolustusvoimat keskittyv�t puolustamaan varuskuntien alueita ja vihollinen voi rauhassa miehitt�� muun osan Suomea?

Ei tietenk��n. Totta kai puolustusvoimat kohtaa vihollisen heti rajalla ja ryhtyy kylv�m��n miinoja minne ehtii, etenkin teille ja varmaan my�s metsiin. N�m� ovat kuitenkin juuri niit� teit� ja metsi�, joilla siviilit liikkuvat, eiv�t ehk� kiihkeimm�n taisteluvaiheen aikana, mutta kuitenkin heti sen j�lkeen.

En en�� muista jos minulle varusmiesaikana kerrottiin miten Suomen sodanjohto kuvittelee seuraavan sodan menev�n, mutta itse olen ajatellut ett� se tapahtuu jotakuinkin n�in:

Tulivoimaltaan ja miesvahvuudeltaan ylivoimainen vihollisarmeija vy�ryy kohti kotosuomemme rajoja. Suomen panssarijoukot ja ilmavoimat tekev�t voitavansa, mutta eiv�t pysty kuin ehk� hiukan hidastamaan vihollisen ty�ntymist� rajojemme sis�lle. Jalkav�ki tekee voitavansa ja aiheuttaa viholliselle jatkuvia mies-ja kalustotappioita sen edetess� yh� syvemm�lle. Etenemist� ei kuitenkaan pystyt� pys�ytt�m��n ja muutamassa viikossa vihollinen julistaa sotatoimet p��ttyneiksi ja Suomen miehitetyksi. Metsiss� ja kaupungeissa on kuitenkin suuri joukko p��tt�v�isi� Suomen sotureita, jotka aloittavat sissisodan ja tekev�t miehitt�j�n aseman todella vaikeaksi usean vuoden ajaksi.

N�in. Vaikka hy�kk�ysvaiheen aikana maahan k�tketyt miinat olisikin saatu merkitty� puolustusvoimien karttoihin (mit� pid�n ep�todenn�k�isen�), milloin miinat k�yd��n kaivamassa yl�s ja kuka sen k�y tekem�ss�?

Jos miehitysvaiheesta muodostuu pitk� ja odotetaan, ett� miehitt�j� puhdistaa miinakent�t, se voi kest�� kauan. Miehitt�j�ll� ei ole karttoja miinakentist� ja niiden raivaaminen k�sipelill� on hidasta. Sin� aikana miinat tappavat ja silpovat sek� miehitt�ji�, ett� suomalaisia ilman sen suurempaa diskriminointia.

Jos taas sota p��ttyy suomelle voitokkaasti (mik� olisi aikamoinen ihme), menee miinojen raivaukseen silti aikaa, siin�kin parhaassa tapauksessa ett� jokainen maastoon kylvetty miina on merkitty karttaan taistelun tiimellyksess� (itse en v�ltt�m�tt� muistaisi jokaista miinaa merkit�) ja ett� kartat on saatu s�ilytetty� koko sodan ajan.

En oikein mill��n usko, etteiv�t suomalaiset miinat tappaisi suomalaisia miehi�, naisia ja lapsia jos ne joskus joudutaan varaston hyllyilt� k�ytt��n ottamaan.

Toisaalta, ehk� se on uhraus, joka meid�n t�ytyy tehd�. Mutta jos se on teht�v�, teht�k��n se edes avoimin silmin, ei siin� harhaluulossa, ett� miinojen k�ytt� on vaarallista ainoastaan hy�kk��j�lle.

Yksi Unix lis�

T�rm�sin t�h�n juttuun Philip Greenspunin blogissa.

Sik�li on totta, ett� on turhauttavaa, ett� open source on suurinpiirtein sama kuin Linux ja siin� py�riv�t ohjelmat ja t�m� taas ei ole mit��n muuta kuin j�lleen yksi versio Unix-k�ytt�j�rjestelm�st�.

Toisaalta on muistettava, ett� Linux on t�t� nyky� melko k�ytt�j�yst�v�llinen Unix ja tukeekin jo paljon enemm�n erilaisia laitteita kuin aikaisemmat Unixit, kuten Solaris, HP-UX, IRIX jne. Lis�ksi pit�� muistaa, ett� kun koodaa jotain opensource-softaa p�iv�ty�ns� p��tteeksi, ei sit� v�ltt�m�tt� jaksa suunnitella ja rakentaa kaikkea uudestaan, vaan haluaa ehk� saada jotain toimimaan minimim��r�ll� ty�t�. Silloin on luonnollista, ett� kun rakennetaan k�ytt�j�rjestelm�, se tarjoaa rajapinnan, jota k�ytt�en voidaan ajaa olemassaolevia ohjelmia. Olisihan Linus voinut rakentaa rajapinnan sellaiseksi, ett� Linux olisi ajanut Windows-ohjelmia... mutta silloin Linus olisi joutunut ostamaan Windows-ohjelmia ja h�nh�n alunperin kirjoitti Linuxin siksi, ettei h�nell� ollut varaa ostaa jotain oikeaa Unixia kotikoneeseensa. Eli raha m��r�si t�ss�kin.

Joo, edellinen ongelma on ratkennut: jostain syyst� mist��n manuaalista ei silmiini osunut sellaista, ett� pthread-kutsut palauttavat virhekoodin paluuarvonaan, eiv�tk� siis aseta errno-muttujaa. Siltikin on hiukan h�mm�stytt�v�� etten saa k�yntiin kuin alle 300 s�iett�. Mik�h�n resurssi Linux 2.4-kerneliss� loppuu kesken? Se ei ole filedescriptorit, prosessit eik� muisti.