Muistaako kukaan mik� on leip�pappi? Se on pappi, joka ei oikeasti usko Jumalaan tai ei ainakaan usko kovin palavasti. H�nelle papin ammatti on aivan sama kuin roskakuskin, h�n vain menee joka aamu t�ihin ja tekee samat vanhat temput ja mieluummin olisi jossain muualla.
T�n��n kekkasin, ett� t�mm�isi� heppuja saattaa olla my�s kirjailijoissa. Neil Gaimanin blogissa h�n kertoo saaneensa seuraavan viestin:
"Can you give me advice to make a winning fiction story for kids 8-12 years? I want to win a scholarship cause, i dondt have money to finish college. Im thinking of a fiction with a good message, like, trust, or maybe friendship. Am also avoiding speking animals and bad witches.Please i really need the help and i know that Neil Gaiman is a perfect writer, i know he won prices on sfwa and i admire him, so please i will apreciate your help on this. Thanks.."
ja herra Gaiman vastaa:
"Sure. Tell a story you care about about people you care about, and make the reader care what happens to the people in the story. Let your message come second to your story. And when you're done, have a friend who's good at spelling and grammar and things like that proof-read it for you."
Eli kysyj� on rahapulassa ja haluaa selvit� siit� kirjoittamalla kirjan nuorille. H�n haluaa, ett� tarina viestitt�� jotain yleismaailmallisesti hyv�ksytty�, kuten "luottamus" tai "yst�vyys". Ja tietysti pit�� v�ltt�� aiheita, jotka voivat aiheuttaa n�r�� joissakin lukijoissa, kuten "puhuvia el�imi�" ja "noitia". (Harry Potterin suosio taisi n�iden takia romahtaa Amerikan raamattuvy�hykkeell�.)
Herra Gaimanin vastaus sanoo lyhyesti ja ytimekk��sti, ett� kirjailijan pit�� vain kertoa hyv� tarina ja unohtaa viestit ja opetukset. Kirjoittajan pit�� itse olla innostunut tarinasta.
Kuinkahan monet kirjat kirjoitetaan tyyliin: Nyt tarvitsen rahaa, kirjoitan siis kirjan. Kirjassa pit�� olla sanoma ja opetus ja sen pit�� olla poliittisesti korrekti. Teen ty�t� muutaman viikon ja sitten voi taas vet�� lonkkaa.
Toivon, ettei kovin monia sellaisia ainakaan kirjakaupan hyllylle p��se. Olen tainnut lukea viime aikoina niin v�h�n kirjoja, ettei itselleni tule mieleen kirjaa, joka olisi tuntunut silt�, ett� se on kirjoitettu vain ty�n vuoksi eik� siksi, ett� kirjoittajan p��ss� oli tarina, joka oli aivan pakko kertoa muillekin. Palaan asiaan, jos sellainen tulee mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti