Australiassa pidetyssä konferenssissa on järkytetty maailmaa sanomalla ääneen suuri salaisuus: Anti-virus-ohjelmat eivät tunnista kovin hyvin uusia viruksia, joita ne eivät ennestään tunne. Iiiks!
Hassua, näinhän ne ovat aina toimineet. AV-ohjelmilla on tietokanta sormenjäljistä, joiden perusteella virukset tunnistetaan. Kun uusi virus ilmestyy, sille ei ole sormenjälkeä tietokannassa ja niinpä sitä ei löydetä.
Jonkun täytyy ensin saada se uusi pöpötartunta. Sitten toivottavasti joku osaa etsiä ja löytää pöpön ja lähettää sen jollekin AV-firmalle. AV-firmat jakavat virusnäytteitä keskenään, joten riittää kun sen lähettää yhdelle. Siellä virus tutkitaan, sen sormenjäljet lisätään tietokantaan ja kantapäivitys lähetetään asiakkaille ja toivottavasti suurin osa asiakkaista saa kantapäivityksen ennen kuin pöpö ehtii heille asti.
Tässä ei ole mitään uutta, näin maailma on aina toiminut.
Tietysti nykyään pöpöt leviävät aika nopeasti, joten on tärkeää, että AV-ohjelmaan saa uudet kannat nopeasti.
Uuden pöpön ensimmäisen tartunnan todennäköisyyttä voi sitten itse säätää omilla toimillaan: pitääkö koneensa tietoturvapäivitykset ajan tasalla, onko palomuuri päällä ja hyvin säädetty, mitä selainta käyttää, millä asetuksilla, mitä ohjelmia netistä asentaa, ajaako sähköpostissa saapuneita ohjelmia jne. Jos kaikki edellä mainittu on aina kunnossa, ei virussuojaa edes tarvita.
Toisaalta, jos on (erehtyväinen) ihminen, joku varotoimenpide voi pettää ja silloin AV-suoja voi olla halpa tapa varmistaa mielenrauha. Useimmille tavallisille ihmisille se on monesti ainut tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti