Maaliskuun alussa kirjoitin uudesta puhelimestani alustavia kokemuksia. Ajattelin että nyt pitää kirjoittaa tuntemuksia muutaman kuukauden käytön jälkeen.
Kuvan lähettäminen blogiin on kiva toiminto ja käytin sitä ahkerasti niin kauan kuin se toimi. Sitten se vaan eräänä päivänä lakkasi toimimasta. Ruudulla palkki kulkee vasemmasta reunasta oikeaan ja sitten tulee teksti: "Kuvan lähettäminen blogiin ei onnistu." En ole keksinyt mitään tapaa korjata sitä, lähinnä siksi kun en ole löytänyt mitään asetuksia tälle toiminnolle. Tai voihan se vika olla Bloggerin päässäkin.
No, ei hätää, sähköpostin lähetys toimii ja kuvat kulkevat Bloggeriin sitä kautta aivan kuten ennenkin.
Kirjoitin aiemmin, että musiikkisoitin ei muista kuinka pitkälle mp3-tiedostoa on kuunneltu. Tämä ei näköjään pidä ihan paikkaansa. Jos musiikkisoittimesta poistuu kesken mp3-tiedoston kuuntelun ja tulee myöhemmin takaisin, soitto jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.
Sen sijaan jos vaihdat kappaleen keskeltä seuraavaan ja päätätkin palata takaisin, toisto jatkuu edellisen kappaleen alusta, ei siitä kohdasta mistä hyppäsit eteenpäin. Tämä on vähän ikävää pitkien podcastien kuuntelussa, jos sattuu vahingossa tökkäämään tikkua niin, että soitin vaihtaa kappaletta.
Mac OS X 10.5 ei tietenkään osaa sykronoida kaletereita sun muita K810:aan. Sen sijaan jos puhelimen liittää Macintoshiin tiedostonsiirtotilassa, se näyttää ihan tavalliselta USB-massamuistilta. Macin työpöydälle ilmaantuu kaksi levyä: PHONE ja PHONE CARD. Olen sittemmin askarrellut iTunesin älykkään soittolistan ja Automator-työnkulun yhdistelmän, joka poistaa vanhat podcastit puhelimen muistikortilta ja kopioi sinne uudet.
PHONE- ja PHONE CARD -levyjen irrottamiseen liittyy pieni kauneusvirhe: Vain toisen levyistä pystyy irrottamaan, sen, jota yrittää irrottaa ensin. Jälkimmäistä levyä ei pysty irrottamaan. Puhelimen mielestä jo ensimmäisen levyn irrotus on riittävä ja puhelin pyytää irrottamaan kaapelin. Kaapelin irrotus kuitenkin saa Macin heittämään ruudulle pari ilmoitusta siitä kuinka levyä ei koskaan saisi noin vain poistaa ja nyt tietoja on voinut hukkua.
Tietoliikenneyhteydet toimivat ehkä suunnilleen samalla tavalla kuin Nokian 6630:n kanssa: Muutaman minuutin weppisurffailun jälkeen puhelimen selain alkaa valittaa tietoliikennevirheistä. Kun vaan sitkeästi yrittää niin kohta taas sivut latautuvat.
Puheluissakin on jotain vikaa. Pari kertaa on käynyt niin, että puhelin ilmoittaa tekstiviestillä uudesta puhepostista. Kun soitan takaisin minua tavoitelleelle ihmiselle, hän on sanonut että puhelu ohjautui suoraan puhepostiin. Kun näin on tapahtunut, puhelin ei ole soinut kertaakaan.
Eli ilmeisesti Nokia 6630:ssa ei sitten ollutkaan suurempaa vikaa ja syy lienee Soneran 3G-verkossa.
K810:n selaimessa on sama ongelma kuin 6630:ssa: Kumpikaan ei näytä tallentavan evästeitä. Tämä ilmenee siten, että jos kirjaudun jollekin sivustolle ja laitan kirjautumissivulla rastin ruutuun "Muista minut ensi kerralla," minua pyydetään silti kirjautumaan joka ikinen kerta. Ainut sivusto, joka ei vaadi kirjautumista jokaisella käyttökerralla on Google Readerin mobiiliversio, mutta se taitaakin tunnistaa jollakin muulla tavalla, ehkä WAP-puhelinnumeron perusteella tms.
Ericssonin käyttöliittymä on parempi kuin Nokian: Esimerkiksi jos johonkin paikkaan pitää kirjoittaa esimerkiksi sähköposti-tai weppiosoite, tekstinsyöttö menee automaattisesti pois T9-tilasta. 6630:ssa T9 piti itse ottaa pois päältä. Ja samaisessa tilanteessa joutuu usein osoitetta syöttäessään kirjoittamaan pisteen tai @-merkin. Ericssonissa kun painaa 1-näppäintä kerran, saa pisteen, toisen kerran niin saa @-merkin. Nokialaisessa ainakin @-merkki piti kalastaa paljon kauempaa. Muuten, kolmas painallus 1-näppäimestä tekee /-merkin. Näppärää, koska sitäkin usein tarvitaan weppiosoitteiden kirjoittamiseen. Ja Nokialaisessa sekin merkki piti hakea jostain kaukaa.
Olen edelleen positiivisesti yllättynyt kameran kuvanlaadusta. Zoomatut kuvat näyttävät melko huonoilta, mutta jos kuvia ei zoomaa, olen aika tyytyväinen moniin kuviin. Erityisen huomionarvoista on, että kelvollisia kuvia tuntuu tulevan jopa sisätiloissa ilman salamaa. Lisäksi asiakirjakuvaustilassa kamera tarkentaa aivan naurettavan lähelle, ihan parin sentin päähän paperista.
Kameran ollessa perustilassa ihmisten ihonväri ei näytä ihan oikealta. Jos kameran laittaa muotokuvatilaan (ja miksei laittaisi jos tarkoitus on kuvata ihmisiä,) ihonväri korjaantuu luonnolliseksi.
Radio on pienoinen pettymys koska se ei tunnu kovin herkältä. Se ei automaattihaulla löydä monia paikallisradioasemia ja jopa Yleisradion kanavat kuuluvat rakennusten sisällä erittäin huonosti. Jos YLEn kanavat riittävät ja kuuntelee radiota ulkoilmassa, äänenlaatu on hyvä.
Sijoitin muutaman kympin Ericssonin lisävarusteeseen, jossa saa piuhan, jonka toinen pää sopii puhelimen persiiseen ja toisessa päässä on vastausnappi ja normaali 3.5mm kuulokeliitin. Paketissa oli myös in-ear-tyyppiset kuulokkeet ja niihin 3 erikokoista tuttiparia. Pienimmällä tuttiparilla kuulokkeet ovat todella mukavat minunkin ahtaissa korvissani ja pysyvät hyvin paikoillaan. Kuulokkeet myös eristävät hieman ympäristön melua. Äänenlaatu on kyllä etenkin bassotoistossa melko kehno.
Kuulokkeissa on pieni nipsu, jolla kuulokejohdon saa kiinni takkiin tai paidankaulukseen. Se on hyvä keksintö, jonka toivoisin yleistyvän myös iPodin kuulokkeissa.
K810:aan ei saa ladattua kaikenmaailman omia ja ostettuja ohjelmia, mutta en ole niitä yhtään kaivannut. Kaikki kaipaamani tuntuu olevan jo valmiina ja toimii aika lailla niin kuin luontevalta tuntuu. Oikeastaan harmittelen vain sitä, että jos olisin odotellut muutaman kuukauden, olisin voinut muutaman kympin lisärahalla saada mallin C702, jossa on muuten samat toiminnat ja vielä GPS lisänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti