Veeran koulu järjesti musikaalin.
torstaina, marraskuuta 30, 2006
sunnuntai, marraskuuta 26, 2006
Merkitys on mennyt
Olen käyttänyt puolisen vuotta S60-puhelimessani softaa nimeltä Merkitys. Sillä on kiva lähettää puhelimen kameralla otettu kuva Flickriin. Merkitys vieläpä lisää kuvaan kaikenlaista jännää metadataa, kuten kännykkäverkon tukiasematietoja ja kuuluvuusalueella olevien bluetooth-laitteiden osoitteet. Merkitys on suomalainen ohjelma.
Valitettavasti tuntuu siltä, että Merkitys vuotaa muistia. Se pitää muistaa käynnistää uudelleen parin päivän välein tai muuten kuvien ottaminen epäonnistuu. Tänäänkin olisin saanut hienon kuvan, mutta puhelin ei suostunut ottamaan kuvaa, vaan valitti, että: "Muisti on täynnä, sulje sovelluksia ja yritä uudelleen."
Antaa olla, tuli mitta täyteen. Poistin Merkityksen puhelimesta. Saahan ne kuvat lähetettyä Flickriin sähköpostiviestinä melkein yhtä näppärästi. Ja sähköpostilla lähetetyn kuvan saa automaattisesti menemään blogiin. Merkitys ei osannut blogiin lähetystä.
Valitettavasti tuntuu siltä, että Merkitys vuotaa muistia. Se pitää muistaa käynnistää uudelleen parin päivän välein tai muuten kuvien ottaminen epäonnistuu. Tänäänkin olisin saanut hienon kuvan, mutta puhelin ei suostunut ottamaan kuvaa, vaan valitti, että: "Muisti on täynnä, sulje sovelluksia ja yritä uudelleen."
Antaa olla, tuli mitta täyteen. Poistin Merkityksen puhelimesta. Saahan ne kuvat lähetettyä Flickriin sähköpostiviestinä melkein yhtä näppärästi. Ja sähköpostilla lähetetyn kuvan saa automaattisesti menemään blogiin. Merkitys ei osannut blogiin lähetystä.
Kati kiipesi takaisin satulaan
Kati putosi 2 viikkoa sitten hevosen selästä, mutta niin se vaan tänään urheasti kiipesi takaisin satulaan. HC meininki!
Jouluntaikaa
Myyrmannissa on laitettu jouluvalot päälle ja himmennetty muuta valaistusta niin, että tunnelma on aika mukava.
Pelkkiä kokismainoksia
Coca-Colalla on iso markkinointikampanja meneillään. Käytännössä kaikki Rautatieaseman mainostila puskee silmille Zeroa.
sunnuntai, marraskuuta 19, 2006
Kuinka kahvi keitetään
Miten kahvi keitetään? Meillä on "perkolaattori"-tyyppinen kahvinkeitin, joka keitää oikein hyvää kahvia. Sellaiset tuntuvat olevan melko harvinaisia. Johtuisiko siitä, että kahvin keittämisessä on muutamia ylimääräisiä työvaiheita. Katsotaanpa.
Ensin keitin on pestävä. Tai siis minä en koskaan jaksa pestä keitintä kahvia juotuani, siksi minun kohdallani kahvinkeitto alkaa aina keittimen ja sen osien pesulla.
Kahvi on rasvainen juoma ja vanhan kahvin maku ei lähde pelkällä vedellä huuhtelemalla vaan pesussa pitää käyttää ihan astianpesuainetta.
Kuvassa näkyvät keittimen kaikki osat: kannu, kannun kansi, vesiputki ja kahvisäiliö ja sen kansi.
Seuraavaksi täytetään kannu kylmällä vedellä. Anna kylmän veden valua hetken täydellä paineella, jotta vesi on varmasti puhdasta ja kylmää.
Kannun sivussa on kätevä mitta-asteikko, josta näkee monenko kupin edestä vettä kannussa on.
Kahvin laadussa ei ole syytä kitsastella. Nykyään kaupoissa on jo jonkun verran valikoimaa eikä tarvitse valita costarican tai saludon välillä. Kannattaa kokeilla muitakin. Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että laadusta kannattaa maksaa. Lisäksi kannattaa kokeilla myös tummempia paahtoja. Päinvastoin kuin luulisi, tumma paahto ei tarkoita kitkerämpää kahvia tai pahempaa närästystä. Itse asiassa aivan päinvastoin.
Keittimen kahvisäiliö on täytetty kahvijauheella.
Kahvisäiliö on peltinen purkki, jossa on pieniä reikiä, joiden läpi vesi valuu uutettuaan maun, värin ja muut hyvät aineet kahvijauheesta.
Kahvisäiliön päälle tulee reitetty kansi, joka huolehtii siitä, että vesi valuu tasaisesti joka puolelle kahvisäiliötä.
Seuraavaksi laitetaan vesiputki pystyyn kannun pohjalle.
Kannun pohjalla heti putken alapuolella on pieni sähköllä kuumeneva elementti, joka keittää yläpuolellaan olevan veden. Kiehuva vesi muodostaa kuplia ja kuplat nousevat putkea ylöspäin työntäen vettä edellään.
Asetetaan kahvisäiliö vesiputkessa olevan jousen varaan.
Kun kuplat työntävät vettä putkea ylös, se lopulta purkautuu putken päästä ja leviää kahvisäiliön kannelle, valuu reikien läpi kahvijauheen sekaan ja säiliön pohjareikien läpi kannun pohjalle.
Kannun kansi lukittuu paikalleen ja pitää huolen, ettei kiehuvaa vettä roisku ympäriinsä.
Alkutilanne on siis se, että kannussa on pelkkää kylmää vettä. Vesi alkaa kiertää putkea ylös ja kahvisäiliön kautta takaisin alas ja sitten taas putkea ylös ja kahvisäiliön kautta takaisin alas. Vesi kulkee jatkuvasti ja useaan kertaan kahvijauheen läpi uuttaen itseensä makua. Melkeinpä luulisin, että tämä prosessi ottaa kahvista tehokkaammin maun talteen kuin tavallinen kahvinkeitin, jossa vesi kulkee vain kerran suodatinpaperin päällä makaavan kahvijauheen läpi.
Hiljalleen kannussa oleva vesi muuttuu vahvemmaksi ja vahvemmaksi kahviksi ja myös sen lämpötila nousee koko ajan.
Kun kannussa olevan nesteen lämpötila alkaa lähestyä 100 asetetta, keitin katkaisee virran putken alapäässä olevasta kuumennuselementistä ja kääntää päälle pohjassa olevan heikkotehoisemman elementin, jonka tehtävät on vain pitää kahvi kuumana. Kannun kylkeen syttyy valo merkiksi siitä, että kahvi on valmista.
Ja sitten ei muuta kuin kahville!
Ensin keitin on pestävä. Tai siis minä en koskaan jaksa pestä keitintä kahvia juotuani, siksi minun kohdallani kahvinkeitto alkaa aina keittimen ja sen osien pesulla.Kahvi on rasvainen juoma ja vanhan kahvin maku ei lähde pelkällä vedellä huuhtelemalla vaan pesussa pitää käyttää ihan astianpesuainetta.
Kuvassa näkyvät keittimen kaikki osat: kannu, kannun kansi, vesiputki ja kahvisäiliö ja sen kansi.
Seuraavaksi täytetään kannu kylmällä vedellä. Anna kylmän veden valua hetken täydellä paineella, jotta vesi on varmasti puhdasta ja kylmää.Kannun sivussa on kätevä mitta-asteikko, josta näkee monenko kupin edestä vettä kannussa on.
Kahvin laadussa ei ole syytä kitsastella. Nykyään kaupoissa on jo jonkun verran valikoimaa eikä tarvitse valita costarican tai saludon välillä. Kannattaa kokeilla muitakin. Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että laadusta kannattaa maksaa. Lisäksi kannattaa kokeilla myös tummempia paahtoja. Päinvastoin kuin luulisi, tumma paahto ei tarkoita kitkerämpää kahvia tai pahempaa närästystä. Itse asiassa aivan päinvastoin.Keittimen kahvisäiliö on täytetty kahvijauheella.Kahvisäiliö on peltinen purkki, jossa on pieniä reikiä, joiden läpi vesi valuu uutettuaan maun, värin ja muut hyvät aineet kahvijauheesta.
Kahvisäiliön päälle tulee reitetty kansi, joka huolehtii siitä, että vesi valuu tasaisesti joka puolelle kahvisäiliötä.Seuraavaksi laitetaan vesiputki pystyyn kannun pohjalle.Kannun pohjalla heti putken alapuolella on pieni sähköllä kuumeneva elementti, joka keittää yläpuolellaan olevan veden. Kiehuva vesi muodostaa kuplia ja kuplat nousevat putkea ylöspäin työntäen vettä edellään.
Asetetaan kahvisäiliö vesiputkessa olevan jousen varaan.Kun kuplat työntävät vettä putkea ylös, se lopulta purkautuu putken päästä ja leviää kahvisäiliön kannelle, valuu reikien läpi kahvijauheen sekaan ja säiliön pohjareikien läpi kannun pohjalle.
Kannun kansi lukittuu paikalleen ja pitää huolen, ettei kiehuvaa vettä roisku ympäriinsä.Alkutilanne on siis se, että kannussa on pelkkää kylmää vettä. Vesi alkaa kiertää putkea ylös ja kahvisäiliön kautta takaisin alas ja sitten taas putkea ylös ja kahvisäiliön kautta takaisin alas. Vesi kulkee jatkuvasti ja useaan kertaan kahvijauheen läpi uuttaen itseensä makua. Melkeinpä luulisin, että tämä prosessi ottaa kahvista tehokkaammin maun talteen kuin tavallinen kahvinkeitin, jossa vesi kulkee vain kerran suodatinpaperin päällä makaavan kahvijauheen läpi.Hiljalleen kannussa oleva vesi muuttuu vahvemmaksi ja vahvemmaksi kahviksi ja myös sen lämpötila nousee koko ajan.
Kun kannussa olevan nesteen lämpötila alkaa lähestyä 100 asetetta, keitin katkaisee virran putken alapäässä olevasta kuumennuselementistä ja kääntää päälle pohjassa olevan heikkotehoisemman elementin, jonka tehtävät on vain pitää kahvi kuumana. Kannun kylkeen syttyy valo merkiksi siitä, että kahvi on valmista.Ja sitten ei muuta kuin kahville!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)